Tweedliivi

Ensimmäistä kertaa sain viettää joulunpyhät aivan oman mieleni mukaan. Toteutin vain perinteitä, jotka tuntuvat hyviltä ja aloitin myös uusia. Joulurauhaani mahtui hyvää ruokaa ja rakkaita ihmisiä, päiväunia, elokuvia, kirjoja ja hiljaisuutta.

Annoin itseni olla onnellinen.

Neuloin myös valmiiksi lyhythihaisen puseron, jota tulen käyttämään liivinä paidan päällä.

Neuleessa on runsaasti leveyttä, raglanhihat ja pituutta sopivasti lantiolle. Koska mallitilkut ovat ajanhukkaa, jouduin neulomaan raglankavennukset purkamalla miehustan kahteen kertaan, jotta sain mallin pysymään kaavailluissa mitoissa. Jos käsitteelle "slow fashion" pitäisi antaa kasvot, niin katsokaa näitä.

Liiviä neuloessani mietin, mahtaako takin kanssa tulla vaikeuksia, jos hihat lepakoituvat paljonkin, ohjeen mallikuvista kun sitä ei voinut päätellä, mutta joustinneulereunukset pitävät ne sopivasti supussa.

Neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta takaosan helmaan laitoin sentin-pari lisää pituutta lyhennetyillä kerroksilla.

En ole varsinaisesti resorien perään ja mietinkin hihoissa niiden vaihtamista rullapäärmeeksi, mutta päädyin kuitenkin neulomaan 1x1 kierteellä, onneksi.

Vaate neulottiin alhaalta ylös neljänä kappaleena ja osat ommeltiin vuoropistoin yhteen. 
Joku toinen osaisi varmasti tehdä tämän saman ylhäältä alas yhtenä kappaleena?

Viimeiseksi pääntielle neulottiin rullapäärme, joka saa nimensä mukaisesti mennä rullalle.

Samaa ei voi sanoa helmasta. En tiedä mitä olen tehnyt oikein, mutta sileästä aloituksesta huolimatta se pysyy kauniisti suorana.

malli: Hayward
lanka: DECO tweed

Kuin korppi

Mara-huivi
+
synteettisiä sulkia

Korppi kuvalainattu netistä.

Kuvauspaikkana tuulinen Tammisaari Pyhäinpäivänä.

Täti Monika

Ompelinpa kassin.

Vanha, rispaantunut laukkuni päätti päivänsä ja muuttui kaavoiksi uudelle, ehdalle tulokkaalle.
Entinen luovutti lisäksi toimivia sisäosiaan eli vetoketjullinen tasku asentui mutkattomasti vanhalle paikalleen uuden vuorin syliin.

Olen aina tykännyt tästä mallista: se asettuu juuri sopivasti mittoihini ja on tarpeeksi tilava.

Mallissa ei ole lainkaan sivusaumoja, sillä ne ovat keskellä kassia. 
Hyödynsin tilannetta ja sijoitin niihin tarpeellisen high tech-osuuden (heijastinnauhaneliö).

Laukun pintamateriaali on muovitettua puuvillakangasta, kantohihnat ovat nahkaa ja laukun hyvän ryhdin takaa paksu liimahuopatukikangas.


Ompelu oli välillä voimia vaativaa ja tarvitsin uusia näkökulmia ja otteita onnistuakseni.  Vapaavarrella ja vapaalla pudotuksella mentiin hetkittäin ja pätkittäin.

Vuitton?

Ja eikun torille...

Ihan perus

...villatakki nimittäin.

Näitähän ei koskaan voi olla liikaa.
Ohuesta villalangasta neulottuja takkeja tarvitaan niin kesällä (varsinkin viime) kuin talvellakin.
Tämä uusin on kauniin elefantinharmaa, joka menee ovelasti niin tummien kuin vaaleidenkin vaatteiden kaverina. 

Takki on neulottu saumattomasti ylhäältä alas ja on makuuni sopivasti niukkalinjainen ja 

-eleinen: vain sileää, 2x2 resoria ja ainaoikein nappilistoissa.

Pientä arjen luksusta lisäsin harmaan kynsilakan hileillä yli 25 vuotta sitten  lasten vaatteita varten ostettuihin muovinappeihin, joille vihdoinkin löytyi sopiva kohde. 

Olen muuten pessyt tämän takin heti vastavalmistuneena (kuten kaikki muutkin neuletyöni) koneeni käsinpesuohjelmalla ja senkin jälkeen lakka oli hyvin kiinni napeissa.

Kuvaushetki oli tuulenpyörteinen ja oli vaikeaa saada riittävän julkaisukelpoisia kuvia, joissa tukka ja villatakki olisivat olleet yhtä aikaa hyvin.

Vielä yksi viime käden yritys...

...ja tukka hyvin 👌

malli: Louise Light

Matkalla huiviksi

Aurinkoisessa ja tuulettomassa +22*C säässä loikoillessani mietiskelin laiskasti, mikähän olisi sopivaa heinäkuista lomaneulottavaa . Jotain helppoa, näppärästi mukaan pakattavaa ja esiin otettavaa, ei kaavioita, laskemisia tai ohjepinkan pläräystä...

...hmmmmm...

Kotona sisällä +24*C

Maauimalassa +20*C

Siikajärvellä +16*C

Siuntiossa +24*C

Olin jo joskus kevättalvella ostanut jäänsinistä vauvalankaa , jonka värissä oli sitä jotain. Mallista ei vielä silloin ollut tietoa, mutta en uskonut siitä koituvan mitään suurta ongelmaa. Langan väri sai matkansa varrella monia spontaaneja kehuja ja jopa tilauksen vähän pienemmästä pukeutumishuivista. Väri oli poistomyynnissä eli "so last season " pikku pilttien keskuudessa, mutta mitä pienet edellä, sitä isot jne...

Loppukesään mahtui myös Kiira-myrsky, joka napsautti isoja, vahvoja puita poikki kuin hammastikkuja.

Minulla oli tarve isolle huiville, joka olisi lämmin ja jonka sisään voisi kietoutua kunnolla, kun iltaisin hiljennyn. Sen sisällä olisi tyyntä.

Malli:  Sideways Bias Triangle Shawl

Vanhasta uutta

Tämän takin olen neulonut jo ennen Huiviston syntyä, arvioisin sen valmistuneen joskus vuonna 2013. Olen ollut siihen muuten tyytyväinen kaikki nämä vuodet, mutta väärä pituus on aina vaivannut minua. Mittasuhteiltaan se ei ole sopinut minusta minkään hameen kanssa, helmaosa oli lepsu ja minulle tuli jotenkin tanttamainen ja keski-ikäinen olo. 

Totuutta on ihan turha alleviivata.

Suunnitelma nuorennusleikkaukselle:

Tuleeko kellekään muulle tästä mieleen kärpäsiä kielellä saalistava sammakko?

Puretun langan vyyhtesin välille peukalonhanka-kyynärpää.

Pikasuoristin langan silityslaudalla+höyryllä.

Sitten pihatöihin.

Kas näin, kymmenen senttiä ja vuotta nuorempi.

Vai?

Kesävillis

Viimeisen lomapäiväni kunniaksi kuvasin kevyen kashmir-pitoisen kesävillikseni. Säät ovat suosineet juuri tällaisia pikkulämpimiä neuleita, jotka voi vetää pilvipoudalla ylleen eli heinäkuussa melkein joka päivä😁

Pusero on yhdistelmä ostamistani malleista: Still Light yläosa ja Dessine-moi un mouton sidos ja alaosan rakenne. Olen vapaasti soveltanut molempia ja neuletyön edetessä muotoillut puseroa  itselleni sopivaksi.

Sidoksena on sileän lisäksi rikottu helmineule, joka varsinkin kahdella värillä raidoitettuna tekee kivan rapeaa pintaa. 

Hihat olen neulonut sileää neuletta vaihtuvina yhden kerroksen väriraitoina, jotka muodostavat meleeratun oloisia värialueita. Sitruunankeltainen on muista poiketen alpakkaa, jonka pitkät, karkeat ja kutittavat karvat estivät sitä muuttumasta huiviksi. 

Puserossa on vahva prinsessa-linjaus sivuilla, koska lyhyessä mallissa se minusta keventää ja korostaa naisellista profiilia. Eikä kruunuakaan tarvita.

Takanapin kuvaaminen oli yhtä lystiä. Oli ihan mahdotonta saada onnistunut meitsie takaapäin,  mukana ollut tripodikin vain lepsutteli neuvottomana raajojaan.

Siksipä oli pakko ulkoistaa malli hetkeksi puserosta ja näpätä tämä kuva sisätiloissa.

Aina näin jälkeenpäin ihmettelen, mikä tämänkin puseron kuvamisessa tänne blogiin asti kesti. 

Hommahan on oikeasti ihan älyttömään hauskaa ja siinä oppii aina uutta.

Katsokaa vaikka!