Ei ainakaan mustaa

Näihin aikoihin haluan tuoda vain valoa. 

Hyviä asioita on edelleen olemassa ja ne kannattelevat meitä läpi tämänkin ajanjakson.

Muutoksia tapahtuu ja ne koskettavat ihan kaikkia.

Se tietää myös paljon uusia alkuja ja mahdollisuuksia.
Menetykset muuntuvat muistoiksi.
Vuodenajat vaihtuvat kaikesta huolimatta.

💛
äitini muistolle

malli: Ranunculus

Vähän mutta hyvää

Olen jo jonkin aikaa suhtautunut harkitsevasti ja krittisesti kaikkeen kulutukseeni.

Varastossa olleita lankoja olen neulonut puseroiksi ja antanut eteenpäin. Samaan aikaan olen miettinyt omaa tyyliäni, värejäni ja millaisissa vaatteissa viihdyn. Vaatevarastoni on ollut hyvin mustavoittoista, koska mustahan sopii... noh, mustan kanssa.

Viime vuonna pääsin kuitenkin välttämättömissä vaatehankinnoissa henkisen muutoksen tielle ja löysin tumman sinisen! Siihen siis sopivia lisukkeita tekemään.

Minulla oli tarve uudelle villatakille ja ihastuin tähän Rosa P:n naiselliseen malliin, jonka toteutin joulunpyhinä. Villatakin ohje oli lähes puolta ohuemmalle langalle, joten koetilkun perusteella laskin vain prosenttiosuudet muutoksille eli 40% silmukoissa ja 45% kerroksissa pienentäen. Helppoa kuin heinän teko.

Lanka oli pehmeää, kevyttä ja pöyheää eikä nro 6 puikoilla tähän mennyt kuin pari päivää.

Ja pari konvehtia.

Ja putkeen 5 tuntia Ylpeyttä ja ennakkoluuloa.

Villatakissa on kainaloista alaspäin kiva sidoksellinen kuvio, joka tekee kuin itsestään kauniin kaarevan sivulinjan.

Malli on myös muilta mitoiltaan tarpeeksi napakka ja mahtuu hyvin toppatakin alle.

malli: Nuumi 

Tubame

Vähänkö tuli kiire kiivetä kalliolle ja kuvata lämmin villapaita ennen helle-ennustusten toteutumista.

🌞

Ilta-auringon lämmössä muistelin samalla, mitä olinkaan mahtanut ajatella puoli vuotta sitten tätä neuloessani...

No ainakin mallin minimalistisuus vetosi: toisaalta yksiväristen isojen pintojen rikas struktuuri...

...toisaalta vähäeleiset koruompelemaiset raidat ja kirjoneuleosuus.

Paidan malli itsessään oli peruslaatikko, jonka helmaosuudessa oli pientä tvistiä.

Kiertäen neulottu sileä osuus vei  A~I~K~A~A, mutta oli vaivan arvoista.

Takana oli koristeena vain yksi ainaoikein-raita.

💛

malli: Tubame

Melkein Chanel

Koska nyt on menossa tiukka kulutuskuuri kaiken jo ostetun suhteen (ihan omaksi parhaakseni ja huvikseni), on tämäkin neuletakki syntynyt periaattella "otetaan mitä on". Handun harmaalle vyyhdille löytyi seuralaiseksi valmiina mustaa ja jotta metrejä tulisi villatakkiin riittävästi, sain ostaa pari kerää grafiitinharmaata. Eikä mitään muuta. Tiukka minä.

Kohteeksi valitsin vaihteeksi V-aukkoisen mallin, joka kuvista päätellen näytti istuvan hyvin kaikkien Ravelryssä töitään esitelleiden mallien päällä. Kiinnitin erityisesti huomiota kainalo-kädentie-linjaan, johon ei muodostunut ikävän näköisiä vekkejä. Hyvää suunnittelua, josta kannattaa maksaa.

Neuloin siis ohjeen mukaan, mutta helmaosaan en halunnutkaan tavallista 1x1 resoria. Siihen vaiheeseen tullessani olinkin päätynyt tekemään enemmän jakkua kuin villatakkia, joten helmassa on 4x1, jossa nurjaa silmukkaa tuskin huomaa.

Jakun valmistuttua jäi lankaa jäljelle sen verran ärsyttävästi, että jopa pois heittäminen kävi mielessä. Ja jakkukin näytti ihan tavalliselta raidalliselta villatakilta.

Kunnes keksin hapsut!

Ryijysolmut ompelemalla oli sitten lopunkin langan tuho💣.

Ihan pakko laittaa viimeinen kuvakulma🤳. 

Malli: Elementary Cardi

Hidasta muotia lokakuussa

Ilmiö nimeltä  Slow Fashion October .

(A celebration of the small-batch, handmade, second-hand, well-loved, long-worn, known-origins wardrobe).

Näillä eväin halusin valmistaa itselleni hitaasti mutta varmasti uuden ja pitkäikäisen vaatekerran. 

Reunaehtona oli, etten osta mitään tätä varten vaan tarvikkeiden tulisi löytyä jo hankkimistani varastoista ja vain kyllin hyvä lopputulos kelpaa.

Tällaisessa suunnittelussa on tietysti riskinsä: lanka,kangas ja/tai pinna loppuu kesken, mutta tykkään joskus elää vaarallisesti.

Tapahtui lokakuussa:

1. Ensin loppui harmaa lanka.

2. Sinisen kangaspalan pituus ei riittänyt mekoksi asti eikä hihoistakaan saanut täyspitkiä.

3. Aikakin oli kortilla, sillä äitini muutto palvelutaloon tuli kahden päivän varoitusajalla ja oli toimittava nopeasti.

4. Ja tästä viikko niin lapsikin muutti pois kotoa.

Jotta neuleesta tulisi tarpeeksi hyvä minulle, oli pakko tehdä pieni myönnytys ja ostaa lähes samanväristä harmaata yksi kerä ja kehitellä kankaaseen yhteensopivan  sinisen langan kanssa kuvio hihoihin.

Sakari Pälsin sanoin: "Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan."

Kangaspuseron kaavat sain leikkaamalla kirpparilta ostettun vähän liian tiukan puseron osiin ja lisäämällä väljyyttä tarvittaviin kohtiin.

Nyt kuvia katsellessani tuntuu, että kangaspuseron hienosäätö jatkuu: lyhennän helmaa edestä tai teen halkiot sivuihin ja kaarran reunoista. 

Neuleeseen olen tyytyväinen.

Neule: Cumulus blouse

Karkkikaupassa

Kävinpä tässä pari viikkoa sitten lankojen karkkikaupassa, kun houkutuksena oli -15% kaikista laaduista.

Ilmainen huivimallikin oli jo löydetty, joten taloudellisesti yhden vyyhdin taktiikalla aioin nyt herkutella oikein kunnolla.

Etukäteen järkeilin tärkeimmät väritärpit: vaaleaa, sinistä ja ruskeaa.

Tähän asti kaikki hyvin.

Lopputulos:

Englanninlakuja, Lontoorakeita ja Amerikanpastilleja samassa!

No way!

En voi mitään sille, että minusta lanka oli kauniimpaa vyyhtinä.



Halusin kuitenkin vielä antaa huiville mahdollisuuden, joten valitsin Lemon dropsin, Nougat-toffeen, Peanut butterin ja DaCapon pikkutupsuihin, joita ahmin yhteensä 80 kappaletta.

Makeaa mahan täydeltä, todellakin.

Luulenpa, että karkkihammastani ei vähään aikaan kolota.

Huivimalli: Tiny Tassels

Langan menekki  366m+tupsut

No onkos tullut...

...kesä?

Ei, vaan uudet pokat!

Kaikki silmälaseja käyttävät tietävät miten elämä mullistuu uusien sankojen myötä ja aiheuttaa  vääjäämättä muutoksien ketjureaktion.

Näin talviseen kesäaikaan vanhojen pipojen elinkaari teki siitä syystä  loivan laskun sijasta äkkisyöksyn ja uusia pukevampia päähineitä on synnytettävä melkeinpä kertaistumalta.

Uusin pipo syntyi kiinteitä silmukoita virkkaamalla kolminkertaisesta villalangasta.

Tupsuna on kaikissa pipoissani kierrätettävä napilla kiinnitettävä kettutupsu.