Langan loppu

Näin pientä määrää lankaa ei kannata säästää.

Siitä voisi tehdä vielä yhden jutun pienillä lisukkeilla.

Ei yhtään hukkapätkää.

Vain langanpäättely... 

...ja huivi on valmis.

Entä jos tulee 

Säilöntää

Joskus asioita tulee hillottua kaapissa. 

Kuten tätä teddykankaanpalaa. 

Olen omistanut sen ainakin 10 vuotta ja alun perin siitä piti ompelemani tyynynpäälisiä. 

Olen viikkaillut sitä aina kaappeja järjestellessäni ja miettinyt sen "parasta ennen"-aikaa.

Kuten tänään.

Onneksi rakenne kuitenkin tuntui ja näytti edelleen vahingoittumattomalta.

Pieni lisätauko ei sen säilyvyyteen enää vaikuttaisi.

Kun taas joidenkin kanssa ei kannata vitkastella.

Menisiköhän sen kanssa näin toiset 10 vuotta?

Kesätyö I

Parasta lomapäivässä on vapaus. Erityisesti, jos päiviä on 30 peräkkäin.

Voi ihan vapaasti tarttua hetkeen...

...katkaista arkiset rutiinit

Asioilla ja ajatuksilla voikin olla uusi järjestys...  

...ja pienetkin muutokset saavat aikaan ihmeitä

Kesän valo hoitaa sielua ja sydäntä...

...ja mieli lepää.

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä

Sunnuntaiaamuna 6.20 sisäinen herätyskelloni oli valppaana. Häikäisevä valoilmiö keittiössäni oli kuvaamisen arvoinen. Kannatti herätä.

Koska jäljellä oli vielä kaksi päivää vapaata ja violetti on pääsiäisen väri, otin esille tarvikkeet juhlapyhien asianmukaista viettoa varten: ommeltavan kukkaronkehyksen, koukun ja puuvillalankaa.

Aloitin aamukahvilla ja etenin kohti keskipäivää. 

Koska kavennuskohdat näkyivät virkkauksen pinnassa, otin ne mukaan kuvioimaan pintaa.

 

       Silmämääräisesti tarkistin sopivuuden                     kehyksiin.                           

                               

             

   Virkkasin ensin toisen kehyksiin kiinnitettävän puolen tarkasti (silmämääräisesti).

  Sitten toinen puoli suunnilleen samanlaiseksi, edelleen silmämääräisesti.

        Edestakaisinvirkkaus muuttaa pinnan ulkonäköä, mutta             ketä se haittaa.

                  Sitten alkaa asennusvaihe.

Käytän nuppineuloja apuna. Ne eivät varsinaisesti kiinnitä, mutta auttavat ensimmäisen puolen asennuksessa.

                                               

Käytännössä tämä vaihe vain näyttää hankalalta.

Ompeleminen on helppoa ja jäljestä tulee siistiä, jos voi käyttää samaa lankaa kuin itse virkkauksessakin.

                                        

 Toinen puoli onkin jo paljon helpompi ommella.

     

Valmista tuli ja on toisen pääsiäispäivän ilta.

  Ai mitä tähän virkattuun kukkaroon voi laittaa?

Sinusta en tiedä, mutta minulla ei ensi kerralla uimahallin kassalla kukkaroa kaivaessani putoa kassista mitään hyvin henkilökohtaista.

Kotitöitä

Halusin virkata graafisen musta-harmaa-valkoisen torkkupeiton. 

Pengoin lankakoristani kaikki tarkoitukseen sopivat kerät ja työn edistyessä ostin lisää sopivia, värikkäitä harmaita. 

Oli mielenkiintoista käydä Helsingin harvoja ja hyviä lankaliikkeitä läpi ja metsästää tummia sekä vaaleita sävyjä, joilla peitto syntyisi. Vältin kaikkea meleerattua ja pätkävärjättyä, halusin puhtaita väripintoja. Lavensin karttaa myös luonnonruskeaan ja -vaaleaan, kun harmaat tuntuivat eräänä päivänä loppuvan kesken.


                                                      
                                        Virkkasin 60 tilkkua...

                                                           
                                                         
                                                       
                                                       
             Aloitin yhteenompelun...

...jota jatkui...

...kunnes olin jo yli puolenvälin...

  

Eipä aikaakaan (6 tuntia), kun peitto oli koottu...

...ja saatoin heittää sen käsistäni...

...ja alkaa nauttia keväästä!