sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Rukkaset naulaan


Koska olen perannut vaatekaappiani tiheällä kammalla viime syksyn ja talven aikana ja arvioinut lähes kaikkia säilyttämiäni tekstiilejä ja asusteita, päädyin joillekin poistamisen sijaan antamaan vielä tekohengitystä ja yhden uuden mahdollisuuden.


Sellaisen saivat nämä vanhat rukkaset, joita ei enää kehdannut valoisaan aikaan julkisesti käyttää. Niiden karvavuorikin oli vuosien saatossa kulunut eivätkä ne olleet enää niin lämpimätkään. Tuulta ne kuitenkin edelleen pitivät.




Neuloin ohuesta sukkalangasta niille uudet ehoisat kuoret mittojen mukaan.



Kuorilapasten suuhun neuloin icord-reunuksen.




Kokeilin ensimmäistä kertaa intialaista peukalokiilaa katsellessani samaan aikaan Saara Aallon esityksiä X-Factorissa ja jostain syystä näyttää ihan siltä kuin se olisi... nooh ... keskellä kämmentä😁




Sädekavennusten päähän laitoin pienet huovutetut pallot välttääkseni liian asialllista vaikutelmaa.



Ihastuin niin rukkasten uuteen ilmeeseen ja käyttömukavuuteen, että tein samalla mallilla varmuudeksi jo toisetkin kuoret.  Ja peukalokiilat.


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ensi kesän matkakohde


Elämällä on tapana yllättää.
En ole koskaan halunnut pitsineuletta, en vaatteissa enkä asusteissa.
Ja nyt tämä on jo toinen samalla mallilla neulottu selvästi erittäin reikäinen huivi.


Huivin rakenne on hyvin suunniteltu ja lopputulos voi olla pientä tai suurta langan vahvuudesta riippuen.
Reikärivien ja aina oikean neulepinnan korkeuksia voi ja täytyykin itse säveltää, jos neuloo huivin
ohuemmasta langasta kuin varsinainen malli.
Olin varannut huiviin pääväriä 75g , joka hyvin riitti.




Loppuun laitoin oman mustan pitsiraidan, koska sitä väriä on vaatekaapissani paljon. Olen muokannut garderobiani capsule wardrobe-ajatuksin, mikä helpottaa valintoja ja karsii mahdollisia turhia hankintoja.
Ja näkisittepä kuinka olen taitellut pystyyn ja pinoon karsinnasta selvinneitä vaatekappaleita oikealle nousevasta linjasta puhumattakaan😁


Lankana ihana Lamana Milano.
Huivi on pesty käsinpesuohjelmalla heti valmistumisensa jälkeen ja pingotettu.
Ohje on Isabell Kraemerin always Amsterdam


tiistai 20. syyskuuta 2016

Omasta päästä

Pidin viime kesälomallani isot järjestely- ja purkutalkoot. Tämä lanka oli viihtynyt pari vuotta keskeneräisenä musta-kitti-raidallisena neuletakkitulokkaana lankakorini pohjalla: jostain syystä aika oli pysähtynyt viittä vaille valmiin kohdalla. Purin koko tekeleen ja mustan langan vein kirpparille, mutta kitti oli sävynä vieläkin houkutteleva, joten se pääsi uudelle kierrokselle. 



Langasta ei ollut yhtään vyötettä jäljellä, mutta se näppituntumalla lienee jotain puuvillajohdannaista.
Sidokseksi valitsin rikotun helmineuleen, jota en ollut koskaan ennen neulonut ja jakun malli syntyi omasta päästä. Koska langan menekkiä joutui onnen kaupalla arvailemaan, jakusta ja hihoista tuli juuri tämän mittaiset.






Kiinnityksen hoidin kahdella vierekkäisellä nepparilla ja koristenapin tein Kate Daviesin ohjeen mukaan.




Etureunat huolittelin i-cord-reunuksella.





Jakkua en tarkoituksella kuvannut takaa, koska sillä puolella ei ole mitään nähtävää :-)



perjantai 26. elokuuta 2016

Metsien kätkemää

Päätin tekeytyä puuksi...








...mutta mitä sitä ennen tapahtui?



 Tarinan runko on tässä:





Uusia taimia reunoille ja keskelle.




Vuosirenkaita kasvateltiin ympärille aika monta...



...ja minullekin tuli yksi lisää.




Mutta sitten menin metsään...







...enkä etukäteen tiennyt, mikä siellä piili.




Metsäähän ei yleensä näe puilta...




...ja jos sinne huutaa, niin miten metsä vastaa?





"The Gyan mudra represents the starting place or home. It takes you back to your roots."


malli: Sandness
langat: Snurre



lauantai 30. heinäkuuta 2016

Karhunvatukoita


 

Tällaista sidosta en olekaan ennen neulonut: 

Nurjalta puolelta: Neulo 3 n, vedä ensimmäinen neulottu s 2 viimeisen s:n yli, vedä sitten toinen s viimeisen s:n yli = 1 s jäljellä
Nurjalta puolelta: Neulo samaan silmukkaan 3 s näin: 1 o, 1 n, 1 o
Oikealta puolelta: Neulo nurjaa
= karhunvatukkakuvio




Sidos ei ole sieltä nopeimmasta päästä neuloutuvaa ja ohjeen seuraaminenkin vaatii herpaantumatonta keskittymistä ja ajatustyötä, mikäli haluaa saada aikaan kuvan mukaisen mallin. Tv voi olla kiinni tai auki, onneksi on Areena, Ruutu ja Katsomo.

Terveisiä nimim. Juonen päästä kiinni.





Onnistuessaan malli on kuitenkin kiva ja pintarakenne kaunis.




Napit ovat vanhoja, puuvillakangaspäälysteisiä metallinappeja vuodelta yksi ja kaksi.



Mallissa on hauskana oivalluksena erikoiset hihat, 
niitä ei neulota koko kädentien matkalle.


 malli: Miriam
lanka: Merino Cotton (50%wo+50%co)

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Keeppi kesäiltaan


Minulla on näitä keeppejä jo kolme. 

Mallista saa varsin erilaisia tyylejä ja tunnelmia 
vaihtamalla lankatyyppejä ja värejä.



Keeppi on lyhyehkö noin käsivarsien puoleen väliin yltävä, hartiolle tuleva viittamainen asuste.

Pelerine1911.jpg










Malli: Seashore
Langat: Snurre ja Handu

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kotikulmilla


Tätä kansakoulua kävin lapsena.


Näiden sisäänkäyntien lippojen eteen on muodostettu jonoja kerran jos toisenkin ja koska lapsia oli 60-luvun puolessa välissä enemmän kuin nyt, koulua käytiin kahdessa vuorossa.









Jossain ylhäällä oli käsityöluokka, missä ompelin koneella talla pohjassa täyttä vauhtia ja täysin holtittomasti elämäni ensimmäisen "suoran" ompeleen.




Leijonankeltaisen huivin neuloin nyt vähintäänkin aikuisena.
Käytin ideapohjana Campside-mallia, jota neuloin niin isosti kuin lankoja riitti. 








Lankana Handun merinoa ja merinokashmiria, jotka olen ostanut eri aikoina ja eri paikoista. Onneksi kuitenkin aika samansävyisinä ja yhteensopivina.