maanantai 14. elokuuta 2017

Vanhasta uutta

Tämän takin olen neulonut jo ennen Huiviston syntyä, arvioisin sen valmistuneen joskus vuonna 2013. Olen ollut siihen muuten tyytyväinen kaikki nämä vuodet, mutta väärä pituus on aina vaivannut minua. Mittasuhteiltaan se ei ole sopinut minusta minkään hameen kanssa, helmaosa oli lepsu ja minulle tuli jotenkin tanttamainen ja keski-ikäinen olo. 

Totuutta on ihan turha alleviivata.




Suunnitelma nuorennusleikkaukselle:



Tuleeko kellekään muulle tästä mieleen kärpäsiä kielellä saalistava sammakko?





Puretun langan vyyhtesin välille peukalonhanka-kyynärpää.

Pikasuoristin langan silityslaudalla+höyryllä.


Sitten pihatöihin.






Kas näin, kymmenen senttiä ja vuotta nuorempi.

Vai?

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kesävillis

Viimeisen lomapäiväni kunniaksi kuvasin kevyen kashmir-pitoisen kesävillikseni. Säät ovat suosineet juuri tällaisia pikkulämpimiä neuleita, jotka voi vetää pilvipoudalla ylleen eli heinäkuussa melkein joka päivä😁




Pusero on yhdistelmä ostamistani malleista: Still Light yläosa ja Dessine-moi un mouton sidos ja alaosan rakenne. Olen vapaasti soveltanut molempia ja neuletyön edetessä muotoillut puseroa  itselleni sopivaksi.




Sidoksena on sileän lisäksi rikottu helmineule, joka varsinkin kahdella värillä raidoitettuna tekee kivan rapeaa pintaa. 






Hihat olen neulonut sileää neuletta vaihtuvina yhden kerroksen väriraitoina, jotka muodostavat meleeratun oloisia värialueita. Sitruunankeltainen on muista poiketen alpakkaa, jonka pitkät, karkeat ja kutittavat karvat estivät sitä muuttumasta huiviksi. 



Puserossa on vahva prinsessa-linjaus sivuilla, koska lyhyessä mallissa se minusta keventää ja korostaa naisellista profiilia. Eikä kruunuakaan tarvita.





Takanapin kuvaaminen oli yhtä lystiä. Oli ihan mahdotonta saada onnistunut meitsie takaapäin,  mukana ollut tripodikin vain lepsutteli neuvottomana raajojaan.



Siksipä oli pakko ulkoistaa malli hetkeksi puserosta ja näpätä tämä kuva sisätiloissa.




Aina näin jälkeenpäin ihmettelen, mikä tämänkin puseron kuvamisessa tänne blogiin asti kesti. 
Hommahan on oikeasti ihan älyttömään hauskaa ja siinä oppii aina uutta.



Katsokaa vaikka!






perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannuslämmikettä

On juhannusaatto ja ulkona +11* lämmintä. 

Ihan sopiva hetki siis kuvata sininen villatakki sisällä.



Aloitustilannehan oli tämä:


Handun suht´ tuoreita lankoja reilut 300g ja vanhoja nappeja 6kpl.


Napit olen ostanut joskus 80-luvulla kirpparilta, jolloin ne olivat jo vintagea. 
Ei ollut ihan helppoa ottaa niitä vielä nytkään käyttöön, mutta parempi nappi neuleessa kuin pahvissa.


Tähän tulokseen pääsemiseksi...


...oli pakko ottaa varastosta yksi vieraan vallan vyyhti avuksi.




Tummalla langalla neuloin nappilistan ja hihojen resorit.




Yksi langoista oli kasmirsekoitetta ja muut merinoa. 
Neuloin sinisiä sävyjä kolmelta päältä, jolloin ne sekoittuivat tasaisesti. 
Malli on ihan perus (villatakki+minä) ja ohje omasta päästä.
Myös alla olevan paidan olen ommellut itse.




maanantai 1. toukokuuta 2017

Suosikit



Olen jo kauan halunnut neuloa Wormzit eli hupparisukat itselleni. Sellaiset ihanat, vähän tossumaiset kotisukat, jotka haluaa vetää jalkaansa heti töistä tultuaan.



 Käytin joskus aikoja sitten ostamaani kotimaisen markettilankoja valmistavan yrityksen paksuhkoa sukkalankaa, joka pitkän tauon jälkeen tuntui aikamoiselta piikkilangalta, mutta muistan ostaneeni kerän puhtaasti esteettisistä syistä. Mustaharmaavalkoisen kanssa kestää elää. 



Luin jokin aika sitten Slow Fashioniin liittyvän jutun hollantilaisesta Tom Van Deijnenistä, jonka innoittamana halusin ennakoivasti korjata ja parsia sukanpohjista kohdat, joiden tiedän kuluvan ensimmäisenä puhki.

Tein parsinnat silmukoita jäljentäen toisella hiukan ohuemmalla sukkalangalla.



Tiedän, että käsityökaupasta voi ostaa virallisen parsintasienen, mutta koska tämä innoitus tuli alan kauppojen aukioloaikojen ulkopuolella, saanen esitellä parsintakiveni.

Kiven kotimaisuusaste on olematon, mutta tuontitavaraan on joskus turvauduttava.



Parsinnan ei ollut tarkoitus mitenkään maisemoitua, joten se sai ihan vapaasti jäädä katsottavaksi.





Rusettien icord-narut keventävät muuten totisten sukkien ilmettä.


            Ihanien Wormz -sukkien ohje: ananasin blogi

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Rukkaset naulaan


Koska olen perannut vaatekaappiani tiheällä kammalla viime syksyn ja talven aikana ja arvioinut lähes kaikkia säilyttämiäni tekstiilejä ja asusteita, päädyin joillekin poistamisen sijaan antamaan vielä tekohengitystä ja yhden uuden mahdollisuuden.


Sellaisen saivat nämä vanhat rukkaset, joita ei enää kehdannut valoisaan aikaan julkisesti käyttää. Niiden karvavuorikin oli vuosien saatossa kulunut eivätkä ne olleet enää niin lämpimätkään. Tuulta ne kuitenkin edelleen pitivät.




Neuloin ohuesta sukkalangasta niille uudet ehoisat kuoret mittojen mukaan.



Kuorilapasten suuhun neuloin icord-reunuksen.




Kokeilin ensimmäistä kertaa intialaista peukalokiilaa katsellessani samaan aikaan Saara Aallon esityksiä X-Factorissa ja jostain syystä näyttää ihan siltä kuin se olisi... nooh ... keskellä kämmentä😁




Sädekavennusten päähän laitoin pienet huovutetut pallot välttääkseni liian asialllista vaikutelmaa.



Ihastuin niin rukkasten uuteen ilmeeseen ja käyttömukavuuteen, että tein samalla mallilla varmuudeksi jo toisetkin kuoret.  Ja peukalokiilat.


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ensi kesän matkakohde


Elämällä on tapana yllättää.
En ole koskaan halunnut pitsineuletta, en vaatteissa enkä asusteissa.
Ja nyt tämä on jo toinen samalla mallilla neulottu selvästi erittäin reikäinen huivi.


Huivin rakenne on hyvin suunniteltu ja lopputulos voi olla pientä tai suurta langan vahvuudesta riippuen.
Reikärivien ja aina oikean neulepinnan korkeuksia voi ja täytyykin itse säveltää, jos neuloo huivin
ohuemmasta langasta kuin varsinainen malli.
Olin varannut huiviin pääväriä 75g , joka hyvin riitti.




Loppuun laitoin oman mustan pitsiraidan, koska sitä väriä on vaatekaapissani paljon. Olen muokannut garderobiani capsule wardrobe-ajatuksin, mikä helpottaa valintoja ja karsii mahdollisia turhia hankintoja.
Ja näkisittepä kuinka olen taitellut pystyyn ja pinoon karsinnasta selvinneitä vaatekappaleita oikealle nousevasta linjasta puhumattakaan😁


Lankana ihana Lamana Milano.
Huivi on pesty käsinpesuohjelmalla heti valmistumisensa jälkeen ja pingotettu.
Ohje on Isabell Kraemerin always Amsterdam