Ajurin viitta

 Ostin kesäauton.

 Helteitä ei ole pahemmin pidellyt...

 ...ja hartiat tarvitsivat lämmikettä.

 Niinpä neuloin ajurin viitan.

 Tätä on helppo pitää ajaessa...

 ...sillä se antaa vapaat kädet ohjaukseen ja mahdolliseen käsimerkkeilyyn (vilkutus).

Viitan kaava on yksinkertainen kello.

Kavennukset näkyvät hartialinjassa neulepinnan muutoksena.
Kauluksessa neuloin negatiivisesti korinpohjaa eli oikeat silmukat mallineuleessa vaihdoin nurjiin ja päinvastoin.

Langat ostin heti lomani alkumetreillä Vihreästä Vyyhdistä, jossa ilokseni oli paikalla Johtaja itse sekä valpas lankakoira Tessu, joka aikeeni tarkistettuaan antoi meidän aloittaa tuloksellisen kaupankäynnin. Vakain tuumin ja harkiten päädyin Timonaan, jossa on 60% merinovillaa/40% polyakryylia. Ihastuin väriin ja langan tuntuun.

Villan alle

Olen pitkään miettinyt hihattomia ja kevyitä villatakin alla pidettäviä toppeja. Sellaisia kivoja malleja, jotka olisivat irti ihosta ja näyttäisivät hyviltä myös takki auki tai jopa ilman sitä. Trikoisissa on usein se huono puoli, että ne makkarankuorina paljastavat enemmän kuin peittävät ja antavat epäedullisen kuvan normaaleista naisvartaloistamme. 

Ostin jo pari kuukautta sitten kalpean harmaan, pellavanoloisen palakankaan, josta suunnittelin jonain päivänä ompelutaitoja elvyttäessäni tekeväni sellaisen topin.

Tänään sadekuurojen välissä ryhdyin työhön ja kaavana käytin valmista kaupasta ostettua mallia.

Nappilistan napit ovat simpukkaa nurja puoli päällepäin.

Valmiina paita näyttää nyt tältä:

Villatakin alla se taas näyttää tältä:

Ja ilman takkia se näyttää tältä:

"Meillä on aivan turhaan allikammo. Olemme suotta kriittisiä itsellemme. Muut ihmiset kuitenkin tarkastelevat meitä aina kokonaisuuksina."

Kiitos Outi Broux!    
Ilta-Sanomat 12.07.15