sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kun Olka ottaa päähän


Minulla ja Olkalla on ollut jo vuosia valtakamppailu vaatekaappini sisällöstä. 

Meissä on paljon samaa: a) me molemmat haluamme vaatekaapin säilyttävän  vaatteita 
        b) meillä molemmilla on vahva oma tahto.  

Minä haluan, että kaikki vaatteeni materiaalista, väristä tai muodosta riippumatta roikkuvat kauniisti vaateripustimissa, kun olen ne niihin kerran laittanut. Olen siis hyvinkin tolkun ihminen. 

Olka puolestaan on hyvin valikoiva, sanoisin jopa kranttu siitä, mitä suostuu yllään kantamaan. Se tipauttaa sumeilematta kaikki avokaulaiset trikoopaitani, syrjii luiperoita viskoosimekkojani ja pudottaa paksut villatakkini Olkankohautuksella komeroni lattialle. 

Olen miettinyt ja kokeillutkin monia konsteja kuinka saada Olka ymmärtämään syvin olemuksensa ja tärkein elämäntehtävänsä. 

Nyt luulen, että olen vihdoinkin ymmärtänyt, mistä tässä oikein on kyse: minun vaatteeni tunkevat Olkaa liian lähelle, liian iholle.

Ratkaisuni on: Olka-päällinen!



Otetaan ontelokudetta ja virkataan kiinteillä silmukoilla napakka, suojaava kerros Olkan hartioille.




Virkkauksen lopussa jätetään n. 50cm ylijäämää ...

...joka kieputetaan lopuksi housutangon ympärille ja ommellaan yhteen aloituspätkän kanssa. 
(Kuvan tulppaani ei liity mitenkään juttuun.)




Rauhanomaista rinnakkaiseloa.


PS. Lue Olkan syntytarina, niin tiedät: