Täti Monika

Ompelinpa kassin.

Vanha, rispaantunut laukkuni päätti päivänsä ja muuttui kaavoiksi uudelle, ehdalle tulokkaalle.
Entinen luovutti lisäksi toimivia sisäosiaan eli vetoketjullinen tasku asentui mutkattomasti vanhalle paikalleen uuden vuorin syliin.

Olen aina tykännyt tästä mallista: se asettuu juuri sopivasti mittoihini ja on tarpeeksi tilava.

Mallissa ei ole lainkaan sivusaumoja, sillä ne ovat keskellä kassia. 
Hyödynsin tilannetta ja sijoitin niihin tarpeellisen high tech-osuuden (heijastinnauhaneliö).

Laukun pintamateriaali on muovitettua puuvillakangasta, kantohihnat ovat nahkaa ja laukun hyvän ryhdin takaa paksu liimahuopatukikangas.


Ompelu oli välillä voimia vaativaa ja tarvitsin uusia näkökulmia ja otteita onnistuakseni.  Vapaavarrella ja vapaalla pudotuksella mentiin hetkittäin ja pätkittäin.

Vuitton?

Ja eikun torille...

Ihan perus

...villatakki nimittäin.

Näitähän ei koskaan voi olla liikaa.
Ohuesta villalangasta neulottuja takkeja tarvitaan niin kesällä (varsinkin viime) kuin talvellakin.
Tämä uusin on kauniin elefantinharmaa, joka menee ovelasti niin tummien kuin vaaleidenkin vaatteiden kaverina. 

Takki on neulottu saumattomasti ylhäältä alas ja on makuuni sopivasti niukkalinjainen ja 

-eleinen: vain sileää, 2x2 resoria ja ainaoikein nappilistoissa.

Pientä arjen luksusta lisäsin harmaan kynsilakan hileillä yli 25 vuotta sitten  lasten vaatteita varten ostettuihin muovinappeihin, joille vihdoinkin löytyi sopiva kohde. 

Olen muuten pessyt tämän takin heti vastavalmistuneena (kuten kaikki muutkin neuletyöni) koneeni käsinpesuohjelmalla ja senkin jälkeen lakka oli hyvin kiinni napeissa.

Kuvaushetki oli tuulenpyörteinen ja oli vaikeaa saada riittävän julkaisukelpoisia kuvia, joissa tukka ja villatakki olisivat olleet yhtä aikaa hyvin.

Vielä yksi viime käden yritys...

...ja tukka hyvin 👌

malli: Louise Light