Sain mummini kaulakorun kymmeniä vuosia sitten.
Leikin sillä jo lapsena ja ihailin upeanvärisiä helmiä, jotka olivat kuin Fazerin ananas-karkkeja nauhassa.
Kun kevättalvella siivosin korulaatikkoani, löysin helmet, jotka pyörivät irtonaisina pohjalla nauhan katkettua vanhuuttaan ja päätin teettää ne uudelleen hiukan pituutta lisäten hopeaketjulla Pearly Parrot-helmikaupassa.
Näidenkin helmien materiaali on syntynyt muinaisten mäntyjen pihkasta jo miljoonia vuosia sitten ja niitä kuvaillaan "kivikauden kullaksi".
Paitsi koruina meripihkaa käytettiin kansanparannuksessa ja lääkinnässä: sen sanotaan estävän nenäverenvuotoa, auttavan mielenhäiriöön ja vahvistavan sielun ja ruumiin voimia. Sen myös uskottiin sähköisten ominaisuuksiensa takia kaunistavan ihoa ja suojaavan käyttäjäänsä rutolta.
Ja toden totta,ei minulla helmienhallinnan aikana mitään edellä mainittuja ilmiöitä tai sairauksia ole puhjennutkaan.
Ylläni minulla on puuvilla-akryylisekoitteesta neulomani taskullinen kesäpusero. En yleensä ole tekokuitujen ystävä, mutta puuvillaan yhdistettynä paksuhkosta langasta tulee kuohkeaa eikä paidan kuivuminen kestä päiväkausia.
Puseron malli: Spring lines
Minullakin on vanhat meripihkahelmet, jotka olen mummiltani saanut kauan sitten. Pitäisi vaan ottaa käyttöön, sillä meripihka on kivan näköistä.
VastaaPoistaNiinpä, ja meripihka on myös lämmintä, ei koskaan sellaista kivenkylmäää. Pidän näitä nykyisin jo esillä, ehkäpä kohta käytänkin :-)
VastaaPoista